Vanhat kaavat

Narsistin jälkeen uusi parisuhde on haastava. Senkin jälkeen, kun on vakuuttunut uuden kumppanin vaarattomuudesta, nousee narsistista johtuvia ongelmia. Minä en enää osaa näyttää vilpittömästi tunteitani, en rakkautta enkä vihaa. Totuin tukahduttamaan ne aidot tunteet, koska niiden esiintuomisesta ei ikinä seurannut hyvää. Nyt automaattisesti jatkan vanhan kaavan mukaan.

On erittäin turhauttavaa, kun on esimerkiksi erittäin ärtynyt jostain, mutta ei millään saa kumppanilleen sanottua miksi. Syyn sanominen vihaisuudelle on oikeasti fyysisten ponnistelujen takana, eikä se läheskään aina onnistu. Kihlatulle on vaikea selittää tätä "lukkoa", koska hän ei ikinä ole seurustellut tai edes tuntenut narsistia. Parhaansa mukaan hän yrittää ymmärtää, mutta on selvästi välillä turhautunut.

En ymmärrä välillä itseäni ja reaktioitani. Jotkut osaan yhdistää pms-oireisiin, jotkut kihlatun (oikeasti ärsyttäviin) tekoihin ja jotkut juontavat juurensa narsistiin. Toisaalta olen myös nykyään yliherkkä kaikelle kritiikille. Oli se sitten humoristinen huomautus ulkonäöstäni, ruuanlaitosta tai vaikka iltamenoista. Suutun, vaikka välttämättä ei olisi aihetta, koska narsisti on aiemmin moittinut minua samoista asioista, mutta vähän eri tavalla. Syytä en tietenkään saa sanottua kihlatulleni, vaan ennemmin haudon asioita itsekseni monta tuntia ja lopulta asia painetaan villaisella siihen enempiä puuttumatta.

Pelkään, että jonakin päivänä tämä suhde kaatuu kaikkiin näihin käsittelemättömiin (minun) ongelmiini. Että jonakin päivänä  ei vain enää jakseta taistella minun menneisyyteni monstereita vastaan.

Love Controlled Dispair

Rakkaus on ihmeellinen asia. Sitä ei pysty määrittelemään, jokainen kuvailisi rakkautta varmasti eri tavoin. Edellinen kirjoitus oli minulle suuri harppaus, sillä rakkaudentunnustukset ja onnellisuus olivat pitkään minulle vain kulissi. Narsistin kanssa täytyy olla jatkuvasti varpaillaan, ja osata sanoa tietyt asiat tietylla tavalla. Joka kerta tämäkään ei toimi, vaan ihmeellisesti hän vaistoaa pienenkin epävarmuuden suhteen jatkamisessa.

Jos erehdyit ääneen sanomaan, että harkitsit eroa, helvetti pääsi valloilleen. Alkoi syyllistys, uhkailu, tavaroiden rikkominen jne. Suhteen alkuaikoina hänelle kertomasi arat asiat nousivat kuin maalitauluiksi, joita hän silmää räpäyttämättä käytti hyväkseen. Narsisti on nero löytämään toisen haavoittuvat kohdat, ja osaa vetää aina oikeista naruista saadaakseen mitä tahtoo. Luin jostain alan kirjallisuudesta tunnekoukusta, jonka narsisti luo uhrilleen. Ensin kaikki on paremmin kuin hyvin, olet löytänyt maailman ihanimman kumppanin. Hän kuuntelee sinua, on empaattinen, romanttinen, kaikkea mistä olet haaveillut. Lopulta kerrot hänelle kaikki pelkosi, haaveesi ja syvimmät salaisuutesi. Samalla rakastut tähän narsistin luomaan ihannekuvaan. Ja hups! Koukku on poskessasi jo sen verran tiukasti, että poisrimpuilu alkaa olla vaikeaa ja tuskallista.

Väsyneenä ja kohtaloonsa alistuneena oli helpompaa sanoa "rakastan sinua" sitä tarkoittamatta, kuin kohdata taas se valtaisa riita ja dramatiikka, joka eteni aina vain pelottavampaan suuntaan. Hänen huomattuaan, että yksi uhkailukeino ei enää riitä, vaan senkin uhalla yritän pinkoa pakoon, nostettiin panoksia. Hetken aikaa se toimi, kunnes en enää jaksanut ja yritin taas. Ja narsisti laitto aina markalla paremmaksi.

Aurinko paistaa risukasaankin

Kuten tuossa ylempänä kerroin, olen rakastunut. Ihan oikeasti. Monta vuotta harhailin sinkkuna harrastaen yhden illan juttuja, kunnes vastaani osui mies, joka vei jalat alta. Olen aina luullut, että "rakkauta ensi silmäyksellä" on vain elokuvissa. Tiesin hänet ensi kertaa tavatessani, että tässä on jotain erikoista. Ja niinhän siinä oli, tällä hetkellä olemme kihloissa. Narsistin jälkeen ei ole helppo aloittaa suhdetta, sitä odottaa että milloin helvetti pääsee irti ja mies näyttää todellisen luonteensa.

Pesunkestävänä pessimistinä epäilykset valtaavat silloi tällöin mieleni. Kihlattuni on kyllä osoittanut, ettei mitää hätää ole, mutta täysin luottavainen en vain osaa olla. Pieni ääni kuiskii koko ajan, etten vain tuudittautuisi tähän onnen tunteeseen, koska pilvilinnoista tippuu korkealta. Minua pelottaa olla onnellinen, tiedän että se loppuu aikanaan.

Uusi alku

On jo useampia vuosia siitä, kun aloin kasamaan elämääni, itsetuntoani ja omanarvontuntoani uudestaan. Ennen suhdetta olin iloinen, luottavainen ja positiivinen. Puolentoista vuoden suhde romutti sen kaiken. Minusta tuli pelkäävä, hermoheikko ja masentunut. Olin alipainoinen, rahaton ja velkaantunut, eikä minulla ollut jäljellä enää yhtään itsetuntoa tai -kunnioitusta.

Puolitoista vuotta ja yksi ainut ihminen sai sen aikaan. Tuntuu käsittämättömälle, miten se on edes mahdollista! Miten yksi ihminen voi tuhota niin paljon niin lyhyessä ajassa? Kaikki, jotka ovat jossain vaiheessa olleet suhteessa narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavan kanssa tietävät, että se on mahdollista. Lyhyempi aikakin voi riittää laajempaan tuhoon, riippuu täysin narsistista. 

Ihmisille, jotka eivät ole itse olleet narsistin kanssa tekemisissä, on vaikea selittää suhteeseen jäämistä. "Miksi et vain lähtenyt?" oli yleisimpä lauseita mitä kuulin, jos kerroin jotain tästä suhteesta. Niinpä huomasin olevan helpompaa jättää kertomatta uusille ystävilleni tästä narsistista ja hänen aiheuttamista kärsimyksistä. Joskus tulee vuodattamisen tarve, ja siitä tämä blogi sai alkunsa.