Rakkaus on ihmeellinen asia. Sitä ei pysty määrittelemään, jokainen kuvailisi rakkautta varmasti eri tavoin. Edellinen kirjoitus oli minulle suuri harppaus, sillä rakkaudentunnustukset ja onnellisuus olivat pitkään minulle vain kulissi. Narsistin kanssa täytyy olla jatkuvasti varpaillaan, ja osata sanoa tietyt asiat tietylla tavalla. Joka kerta tämäkään ei toimi, vaan ihmeellisesti hän vaistoaa pienenkin epävarmuuden suhteen jatkamisessa.
Jos erehdyit ääneen sanomaan, että harkitsit eroa, helvetti pääsi valloilleen. Alkoi syyllistys, uhkailu, tavaroiden rikkominen jne. Suhteen alkuaikoina hänelle kertomasi arat asiat nousivat kuin maalitauluiksi, joita hän silmää räpäyttämättä käytti hyväkseen. Narsisti on nero löytämään toisen haavoittuvat kohdat, ja osaa vetää aina oikeista naruista saadaakseen mitä tahtoo. Luin jostain alan kirjallisuudesta tunnekoukusta, jonka narsisti luo uhrilleen. Ensin kaikki on paremmin kuin hyvin, olet löytänyt maailman ihanimman kumppanin. Hän kuuntelee sinua, on empaattinen, romanttinen, kaikkea mistä olet haaveillut. Lopulta kerrot hänelle kaikki pelkosi, haaveesi ja syvimmät salaisuutesi. Samalla rakastut tähän narsistin luomaan ihannekuvaan. Ja hups! Koukku on poskessasi jo sen verran tiukasti, että poisrimpuilu alkaa olla vaikeaa ja tuskallista.
Väsyneenä ja kohtaloonsa alistuneena oli helpompaa sanoa "rakastan sinua" sitä tarkoittamatta, kuin kohdata taas se valtaisa riita ja dramatiikka, joka eteni aina vain pelottavampaan suuntaan. Hänen huomattuaan, että yksi uhkailukeino ei enää riitä, vaan senkin uhalla yritän pinkoa pakoon, nostettiin panoksia. Hetken aikaa se toimi, kunnes en enää jaksanut ja yritin taas. Ja narsisti laitto aina markalla paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti