Narsistin jälkeen uusi parisuhde on haastava. Senkin jälkeen, kun on vakuuttunut uuden kumppanin vaarattomuudesta, nousee narsistista johtuvia ongelmia. Minä en enää osaa näyttää vilpittömästi tunteitani, en rakkautta enkä vihaa. Totuin tukahduttamaan ne aidot tunteet, koska niiden esiintuomisesta ei ikinä seurannut hyvää. Nyt automaattisesti jatkan vanhan kaavan mukaan.
On erittäin turhauttavaa, kun on esimerkiksi erittäin ärtynyt jostain, mutta ei millään saa kumppanilleen sanottua miksi. Syyn sanominen vihaisuudelle on oikeasti fyysisten ponnistelujen takana, eikä se läheskään aina onnistu. Kihlatulle on vaikea selittää tätä "lukkoa", koska hän ei ikinä ole seurustellut tai edes tuntenut narsistia. Parhaansa mukaan hän yrittää ymmärtää, mutta on selvästi välillä turhautunut.
En ymmärrä välillä itseäni ja reaktioitani. Jotkut osaan yhdistää pms-oireisiin, jotkut kihlatun (oikeasti ärsyttäviin) tekoihin ja jotkut juontavat juurensa narsistiin. Toisaalta olen myös nykyään yliherkkä kaikelle kritiikille. Oli se sitten humoristinen huomautus ulkonäöstäni, ruuanlaitosta tai vaikka iltamenoista. Suutun, vaikka välttämättä ei olisi aihetta, koska narsisti on aiemmin moittinut minua samoista asioista, mutta vähän eri tavalla. Syytä en tietenkään saa sanottua kihlatulleni, vaan ennemmin haudon asioita itsekseni monta tuntia ja lopulta asia painetaan villaisella siihen enempiä puuttumatta.
Pelkään, että jonakin päivänä tämä suhde kaatuu kaikkiin näihin käsittelemättömiin (minun) ongelmiini. Että jonakin päivänä ei vain enää jakseta taistella minun menneisyyteni monstereita vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti